1900-luvun heleys

Diskokuningas nousee seisomaan
selvittää kurkkuaan
huolii asuaan
kasvaa valoihin
hetken hallitsee
sanat valitsee
sitten meitä neuvoo:

“Menkää ammattiin!
Ei mulla ole teille mitään mistä tulisitte
iloisiksi veikoiksi…
Siis jo häipykää
on kaikkein parasta sittenkin ‘se’.”

– Ai mikä se on?

– No… [enpä tiedä] Etkö tiedä?

– En näe mitään! Mitä on mikään:
klemmari, paitsio, tuokio. Dipoli… maisema!

Kalliolle nalli on jäänyt suutarikss…
no, aurinkohan katsoo. Käännäppää.
(Tuijottaako se?) Joojoo.
Kesähän on toki iloinen!
No, eipä voisi kiinnostaa enempää. Jää-poiss.

Kalliolle tunnustin: lautaselle jäi…
Naapuritkin kuiskaa! Käännäppää.
(Viskutteleeko?) Muuten..!
Kesähän on toki siloinen…
no, leipä voisi kiinnostaa. Kenen pää? Tuu-poisch.

– En, taivun valoa kohti.
Puutun vieraslistalta.
Kiinni menee silmät aivastettaessa.

Diskokuningas on niin viisas
että häntä luulee tyhmäksi
me tunnemme niin hyvin
ettemme enää tervehdi