Arjen harmaa paino lyö leuan lattiaan
Huomaamatta kääntyy katse kumaraan
Päivät seuraa toistaan, toistaa päivät toisiaan
Ääntä nopeammin uutta paetaan
Pinnan alla kuohuu taas
Hetkeänsä odottaa
Toinen minä, tahtoo seota ja huutaa
Toinen minä, ei aio vielä luovuttaa
Toinen minä, vanhat kaavat romuttaa
On olemassa maailma, jossain sisälläni
Tarkkaan pidän kontrollissa, tuon toisen elämäni
Kultaista keskitietä, aina eteenpäin
Kaikilta huomaamatta, toiset edelläin
Pinnan alla kuohuu taas
Hetkeänsä odottaa
Toinen minä, tahtoo seota ja huutaa
Toinen minä, ei aio vielä luovuttaa
Toinen minä, vanhat kaavat romuttaa
Toinen minä, tahtoo seota ja huutaa
Toinen minä, ei aio vielä luovuttaa
Toinen minä, tahtoo seota ja huutaa
Toinen minä, vanhat kaavat romuttaa
Toinen minä
Comentarios
Deja tu comentario: