Väkirauta

Viere vaino, vihavieras,
kulki kauhu, Hiien heitto,
polki mannert’, anturaine
tarpahutti tuhokoura.

Sai se yhen vastahansa,
yhen miehen mäkimailta,
kera vasken valituimman,
rautakouran eikkuvimman.

Veti miekan, riisti rauan,
tempo, tuisko, terävällä!
Väisi, viilti, veisti, voitti!
Maistoi mustaa mahtia.

Turmel’ päitä tappoteivas,
välähytti väkirauta.
Repi, ruhjo, raiskas’, riehki,
vihaan sorti, vainolaisen.

Helkky loiste metsämailta,
valokannel vaarahilta,
soitto soiton sankarista,
veisti virren voittajasta:

Se on Kauko Suomen seppo,
tannermaitten takomiesi,
kuka tako mahtirauan,
kalkutteli väkivasken.

Riemu, rauha, rajuköyry,
voittovakka vimmatuuli,
vallitsevi vaarahilla,
mekastavi metsämailla.