Katkaisen kyyhkyltäsi siivet,
syljen raivoni myrskyten
rauha tukehtukoon omaan vereensä,
elämä tyngistä valuen
silmistäsi ei loista elämän palo,
teoistasi huokuu luovutuksen halu
kylmä kehosi antautuu
tyyneys maailmassasi tukehtuu
Armosi ei minussa elä!
Säälisi ei minua kahlitse!
Kuolema minussa, eläköön!
Valtasi sinun kuihtukoon!
Surkea köyhä, sukusi sinun, kuolkoon!
Perintö minun, eläköön!
Orjanasi en suostu elämään!
Leikatessani rauhalta siivet
amputoin kaiken mistä saarnasit
raajoitta matelee
ja edessäni maan voitelee
Häpeääsi, tappiotasi et voi kieltää,
sukusi tyrehtymistä et voi estää
verilinjasi loppuu käsieni kautta,
vuotavana tähän paikkaan
Sinä et tule perimään tätä maata,
ennustuksista huolimatta
pelon siivittämin siivin etenen,
kaiken edessäni niittäen
Comentarios
Deja tu comentario: