Nää kolkot huoneet täynnä muistoja on,
Kulu sanat ei seiniltä pois.
En tiennyt ennen että näin koditon
Yksin sydän tää ois.
Irti kyyneleistä päästit sielun haavoitetun,
Kun mä menneen varjot syliis hautasin
Vahvoin vedoin piirsit uuden kartan, suunnaksi mun,
Mutta silmänräpäyksessä eksyinkin, harhaillen…
Taas kohtaan huomisen.
Kun sisimpäni juuri ehjäksi sain,
Revit auki ja kaiken pois veit
Ja vannoit ettet leikkis mun tunteillain,
Niin sä kuitenkin teit.
Comentarios
Deja tu comentario: